PINTAA SYVEMMÄLLÄ...

"Ihka ensimmäinen oma koirani oli shetlanninlammaskoira ja niitä oli kotonakin aikanaan ollut, joten rotuun rakastuneena tiesin hankkivani sellaisen vielä joskus. Selailin melko aktiivisesti kasvattajien sivuja ja havaitsin, että pennut varattiin aivan pikavauhtia. Samaan aikaan kennelillä oli jo muutama nuori koira työstettävänä, joten uuden pennun hankkiminen tuntui turhan raskaalta. Siltin se sheltin mentävä aukko sydämessäni juili säännöllisesti. Olin paljon yhteydessä yhteen ystävistäni kennelasioiden tiimoilta ja ohimennen tulin maininneeksi hänelle shelttiongelmastani. Ja kuin taikaiskusta Nikalla oli minulle ratkaisu. Hattarahännän kennelin ensimmäisestä pentueesta oli palannut kasvatti takaisin. Kaunis blue merle tyttö Ara. Ikää neidolla oli 1,5 v. ja perus jutut hallussa. Se vain tarvitsi vielä rakastavan kodin.  Kaikista sopivinta asiassa oli se, että juuri tuosta kyseisestä pentueesta olinkin kuolannut kasvattia aiemminkin ja pettynyt, kun löysin Nikan ja kennelin vasta pentujen jo mentyä. Treffit sovittiin jo heti seuraavaksi päiväksi ja huristin Nikan luo vierailulle yhtä innoissaan, kun ensimmäistä koiraani hakiessa. Aran kanssa meillä synkkasi heti. Ei tarvinut kahdesti miettiä, että lähteekö neiti minun mukaan. Samana iltana sain juoda iltakaakaoni oma sheltti jaloissani tuhisten. En ole ikinä ollut oikein innokas tarjoamaan kotia kodinvaihtajille, mutta Ara on hyvä esimerkki siitä, että joskus parhaat asiat vain tulevat elämään hieman myöhemmin."

Arasta on vaikeaa löytää moitittavaa. Ainakin omiin silmiini se 0n mielettömän kaunis ja ihanalla luonteellakin sitä on siunattu. Shelttimäiseen tyyliin Ara on viisas ja tulkitsee herkästi ympäristöään. Se vaistoaa todella hyvin muiden mielialat ja pyrkii sopeutumaan niiden mukaan. Hieman herkkähän se kyllä on. Jos jollakin on asiat huonosti, Ara yrittää kovasti miellyttää ja varmistella, ettei se ole varmasti tehnyt mitään väärää. Rotumääritelmän mukaisesti Ara suhtautuu vieraisiin varauksella, muttei ole arka. Se haluaa itse lähestyä rauhassa ja nuuskia, minkä jälkeen rapsutukset ovat jo ihan tervetulleita ja häntääkin voi heiluttaa. Kotioloissa neiti on hyvin rauhallinen ja roikkuu kintereilläni kuin erittäin huomaamaton varjo, minkä vuoksi onkin vaikea kuvitella millainen hulmu siitä puhkeaa "töissä". Treenatessa Ara on mielettömän energinen (ja kovaääninen) kaveri, jonka kanssa on mukava touhuta sen korkean miellyttämishalun vuoksi. Motivaatio on aivan erinomainen ja Aran kanssa touhutessa onkin yleensä poikkeuksetta hauskaa asioiden sujuessa niin sutjakkaasti. Pennuista neiti tykkää todella paljon ja sillä on äidinvaisto kohdillaan. Vanhemmat ja varsinkin vähän isommat koirat se ottaa vastaan pienellä varauksella. Ara ei ole oikein mitään riehuja tyyppiä, mutta viihtyy kyllä muiden koirien seurassa ja tykkää katsella muiden leikkejä. Korvat kans kiittävät siitä, ettei Ara ole kotioloissa mahdottoman haukkuherkkä. Kyllähän se provosoituu jos muutkin nostavat metakan pystyyn, mutta yleensä se ei hauku turhasta. Se on lempeä ja aika huomaamatonkin, mutta hurmaa kyllä jokaisen joka jaksaa antaa sille aikaa.

GALLERIA

Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla niitä!

Kuvan tausta: Finnish forest in winter, © Dave_S, CC BY 2.0, kuvaa rajattu.