PINTAA SYVEMMÄLLÄ...

"Selailin kasvattajien nettipalstoja TAAS, siitä oli todellakin tullut paha tapani. Monella kennelillä oli nyt mitä ihanimpia pentueita, mutta olin vannonut itselleni etten nyt sortuisi hankkimaan yhtään koiraa lisää. Vaan siinä vaiheessa, kun ruudulle rävähtää kuva mitä suloisimmasta saksanpaimenkoira veljeksistä, on tahdonvoima todella koetuksella. Huomioni herätti heti kuvassa etu-alalla keikistelevä pentu. Niin pieni, mutta niin ylpeän näköinen. Ei kai yksi sakumaanikko nyt laumaa pahentaisi? Pennuille oli paljon kysyntää, se kävi heti selväksi ilmoituksesta. Tuskin edes saisin pentua itselleni, joten ihan yhtä hyvin voisin koittaa onneani? Näpyttelin kotitarjouksen ja pysähdyin vielä lukemaan ilmoituksen läpi tarkistaakseni, että muistin kertoa kaiken oleellisen. Sitten luin sen lauseen. "Myydään molemmat vain samaan kotiin." Katsoin kuvaa usean minuutin ajan ja mietiskelin. Olin kyllä haaveillut saksanpaimenkoirasta jo tovin, mutta että kaksi? Mitä kauemmin kuvaa katselin, sitä polttavammin halusin lähettää kotitarjouksen. Lopulta näpyttelin uuden viestin. Illalla sähköpostiini kilahti vastaus. Kävelin keittiöön ja halasin puhelintaan selaavaa Sakkea, ottaen kasvoilleni viattomimman ilmeeni. Vedin syvään henkeä, yritin olla nauramata. "Kulta... VOI OLLA, että meille muuttaa kahden viikon päästä kaksi saksanpaimenkoiraa."

Stark on alkuperäinen syy sille, miksi laumaamme kuuluu nyt sakemanniveljekset. Sen pieni, mutta ylpeyttä pursuva olemus vei sydämeni mennessään ensi vilkauksella. Ja edelleen nuori uros on ihan samalainen. Mitä tahansa Stark tekeekin, se tekee sen ylpeydellä suuren koiran elein joka siitä onkin kasvanut. Se on oman elämänsä supersankari, joka nauttii huomiosta. Pentuna sitä motivoi työskentelemään juurikin sen saama huomio, mutta nykyään asiat ovat toisin. Starkilla on loistava motivaatio työskentelyyn, se suhtautuu siihen välillä turhankin intohimoisesti ja vaikuttaa unohtavan, että hommia tehdään yhdessä ja minä ohjaan. Impulsiivisena koirana Starkin kanssa saa olla ajoissa jakelemassa ohjeita. Se on koira, joka tekee ensin ja miettii sitten. Jos edes miettii... Fyysinen voima kuuluu ehdottomasti Starkin vahvuuksiin ja parhaimmillaan se on nopeutta ja lihasmassaa vaativissa tehtävissä. Sen sijaan tarkkuutta vaativat tehtävät saavat sen usein turhautumaan melko herkästi. Urokselta ei puutu kuitenkaan taistelutahtoa, joten se ei luovuta helpolla. Stark on nopesti ottanut paikkansa koirien keskuudessa arvojärjestyksen huipulta, juuri kuten jo pentuna siitä epäilin. Se on mahdottoman kovapäinen ja kilpailuhenkinen, mutta onneksi muut koirat osaavat suhtautua sen matchoiluihin sopivalla välinpitämättömyydellä. Samaisesta syystä saa kuitenkin olla varpaillaan, kun kohdataan uusia koiria. Stark ei ole enää mikään pentu ja tulekaan ihan minkä koiran kanssa tahansa esteettömästi toimeen. Nykyään se suhtautuu läheis jokaiseen koiraan tietyllä pidättyväisyydellä, mutta ei kuitenkaan nosta yleensä mitään rähinää pystyyn isosta luonteestaan huolimatta. Urokset, etenkin vanhemmat sellaiset, ovat luontaisesti Starkille kovempi paikka kuin nartut, joten niiden kanssa saa aina olla tarkkana. Starkin kanssa pieneksi "ongelmaksi" on myös muodostunut vieraiden kohtaaminen omalla tontilla. Ei se ikinä ole ollut kovin innoissaan vieraista, mutta iän kartuessa mukaan astui myös kova tarve puolustaa omaa reviiriä. Onneksi meillä on taustalla vahva pohjakoulutus, joten vaikka poitsu ei vieraista innostukaan ja näyttää sekä kuulostaa pahalta, se vain uhoaa.  Tontin ulkopuolella käytös vieraita kohtaan onkin sitten hillittyä ja välinpitämätöntä. Starkin kanssa ottaa aikaa päästä läheisiin väleihin, mutta kun niin käy, siitä paljastuukin yllättävän hupaisa puoli. Starkin miellyttämisenhalu ei ole edelleenkään kovin korkea, mutta leikillä sitä saa innostettua vaikka ja mihin! Kilpailuhenkisenä palloleikit ei ehkä ole ihan paras vaihtoehto tämän tapauksen kohdalla ellei sitten itse tahdo juosta hulluna pinkovan valtavan sakumaanikon perässä, mutta sen sijaan vetoleikit ovat oiva keino .päästä Starkin suosioon! Samalla saa itsekin hyvää lihastreeniä yrittäessään olla lentämättä nenilleen. Pentuna Stark oli hyvin "mustasukkainen" ja rynnisti heti luo, jos joku muu oli saamassa huomiota. Sama temppu ei enää tänä päivänä toimi yhtä tehokkaasti, vaikka kyllä uroksesta edelleen löytyy pieni pilkahdus sitä pentumaista "minä minä minä" asennetta.