PINTAA SYVEMMÄLLÄ...

"Seurasin Rähinäläisten menoa hyvinkin aktiivisesti ja ihastuin silloin pahanpäiväisesti kennelin sivuilla esiintyneeseen punaiseen kaunottareen. Sumu's Zera, mitä upein näkemäni malinois neito. Malikoita minulta itseltäni löytyi silloin vain yksi, joten toisen hankkiminen oli aika ilmiselvää. Lukiessani Sirun päivityksen Rähinään syntyvästä malinois pentueesta, kiinnostukseni heräsi. Lukiessani Zeran olevan pentueen emä, kiinnostukseni räjähti. Hetki vain ja olin jo näpytellyt kasvattajalle viestin, hyvä etten rukoillut pääseväni varauslistalle. En tiedä vetosiko kasvattajaan ylitsepursuava rakkaus Zeraan vai epätoivoinen olemukseni, mutta suostumus irtosi. Odotin pentuja yhtä innolla, kuin ensimmäistä omaa koiraani lapsena. Järkytys oli siis suuri, kun pentuja syntyikin vain kaksi. Toinen menisi isän omistajalle, sen jo tiesin. Mutta mitä jos kasvattaja haluaisi pitää toisen? Pääsin katsomaan pentuja. Molemmat äitinsä tavoin kauniita punaturkkisia narttuja. "Se olisi vielä vapaana", muistan Sirun sanoneen minun katsellessani lähes Zeran pientä kopiota, "vieläkö kiinnostais?" Sillä hetkellä tiesin, miltä tuntuu olla niin syvästi helpottunut, että ihan itkettää."

Vila on kaikkea sitä, mitä ensimmäiseltä belgi nartultani ja Zeran jälkeläiseltä saatoin toivoa. Alusta asti koin siihen todella vahvan yhteyden ja vaikka pentuaika satunnaisine tuhoineen ja sisäsiisteysongelmineen oli vaikeaa, se ei koetellut hermojani niin pahasti kuin yleensä. Heti ensi päivistä lähtien oli selvää, että Vila tulisi olemaan työkoira henkeen ja vereen. Sillä on valtava työmotivaatio, sopiva viretila ja halu kuunnella. Treenaaminen Vilan kanssa on minulle kuin palkinto. Koira tuntuu kuuntelevan pienimmänkin kuiskaukseni ja yrittää parhaansa mukaan tulkita pienimmätkin eleeni. Tämä taas aiheuttaa satunnaisesti ongelmia. Joskus eleet ovat epäselvät tai suunnattu jollekin muulle kuin Vilalle, jolloin sattuu yleensä pieniä kömmähdyksiä. Vilan voisi sanoa olevan alati tyytymätön perfektionisti, joka korjailee suorituksiaan korjaamisen ilosta. Kisakentillä se luo omat ongelmansa, joten tässäkin täydellisyyttä hipovassa pakkauksessa riittää vielä työstettävää. Siinä missä narttu on töissä erittäin virittyneessä ja sähäkässä tilassa, kotioloissa se on oikea laiskamato. En tiedä saisiko edes Vilan ylitse kävelevä muukalaislegioona sitä hievahtamaan suosikki torkkumapaikaltaan keskeltä olohuoneen lattiaa. Vieraisiin ihmisiin narttu suhtautuu hyvin neutraalisti, enemmän sitä kiinnostaa aina oman emännän tapittaminen. Tutut saavatkin jo vähän lämpimämmän vastaanoton, mutta muuttuvat pian tylsiksi Vilan silmissä muutaman rapsutuksen jälkeen. Vieraisiin koiriin taas Vila suhtautuu hieman varauksella, muttei ikinä hyökkäävästi. Sillä ei ole taipumusta agressiivisuuteen, vaikkakin kovin pahankuuloinen ääni kaunottarelta löytyy sen ilmoittaessa vahtivietin kourissa kovaan ääneen pihalle saapuvista vieraista.