PINTAA SYVEMMÄLLÄ...

"Intoni saksanpaimenkoiriin on syntynyt Sirun koirien kautta. Pieni kipinä jossain takaraivossa varmasti on jo valmiiksi kytenyt, mutta vasta juurikin tuttu ja asiantunteva kasvattaja sai kipinän roihahtamaan liekkiin. Tämä roihahdus tapahtui kunnolla vain ikävä kyllä silloin, kun Siru oli jo teettänyt pentueen yhdellä minun suosikkikoiristani, Blumella. Asia ei silloin kummoisemmin harmittanut, mutta sakemanni veljesten muutettua sekalaiseen huusholliimme alkoi ajatuksiani varjostaa mielikuva siitä, että saksalaiseen porukkaan mahtuisi kolmaskin. Tyttö pitämään ukot kurissa! Valintani kasvattajan suhteen oli kristallin kirkas. Olin päättänyt, että jos saksanpaimenkoiran vielä haluaisin niin se tulisi olemaan Hush-kasvatti. Kyselin pentuja peräti samalla viikolla, kun varmistuin päätöksestäni. Hakusessa oli pitkäkarvainen, terveluustoinen ja ennen kaikkea toimiva käyttökoira. Tiesin, että jos joku voisi tällaisen toiveen toteuttaa niin se tulisi olemaan Siru. Pohdittiin yhdessä meän laumaan sopivaa jo hieman vanhempaa kasvattia, mutta minkään kohdalla ei tuntunut klikkaavan kunnolla. Vaikka jokainen niistä hyvin upea olikin! Minun onnekseni Sirulla oli kuitenkin jo suunnitteilla aivan täydellinen yhdistelmä, jonka isän tunsin pitkältä aikaväliltä ennestään. Työkoirana hyvin toimiva Panu, sekä emänä suosikkikoirani Blumen jälkeläinen Bleo. Bleo oli paljon äidinsä näköinen hyvin runsansturkkinen kaunotar, jolta löytyi kuitenkin luonnetta. En tiennyt yhdistelmän tarkkaa ajankohtaa, elelin vain pientä hiljaiseloa alkukevään kiireellisyyden keskellä pahemmin pitämättä yhteyttä kehenkään, kun yllättäen helmikuussa työkeikan jälkeen puhelimeeni kilahti kuva. Bleo oli juuri synnyttänyt upean pentueen! Sen jälkeen se olikin vain pari hassua minuuttia, kun näpyttelin Sirulle vastauksen ja sain pian uuden viestin. Siru oli osannut odottaa tarjoustani ja Hush Giyan muuttaisi meille, voi sitä riemun määrää!"

Hain kunnon tyttöenergiaa pitämään Starkin sekä PP:n kurissa ja voi poijjat sentään... Sitä mä sain! Ajattelin vielä ihan varalta valita neidille kutsumanimeksi väkevän alkoholijuoman tuomaan onnea, nyt vähän jo pelottaakin mitä Ginistä oikein kasvaa ja tuliko pikkusen pelattua turhan varman päälle. Se on varmaan heittämällä yksi TÖRKEIMMISTÄ pikku pennuista, jonka olen omistanut! Chihuahuan itsevarmuudella ja karhun äänellä varustettu väkevätahtoinen penikka ei kyllä pelkää tai kumartele isompiaan. Jo ihan pienenä pentuna se ryntäsi isompien pentujen leikkeihin mukaan hampaat irvessä ja toiset sai ihan tosissaan pinkoa pakoon pieniä piikkihampaita, jotka Gini tykkäsi upottaa erityisesti jalkoihin. Pentuhan se on vieläkin, mutta jotain oppeja vaikuttaisi menneen perille. Tytsylle ilmestyessä kokoa ei toisetkaan hurtat enää tyytyneet vain kohtaalonsa, vaan antoivat kyllä muistutuksia siitä miten sitä tuleekaan käyttäytyä. Varsinaisen työn on kuitenkin saanut hoitaa ihan emäntä itse puuttumalla Ginin touhuihin silloin kuin sillä heittää yli ja opettamalla pikkuisen hallitsemaan viretilojaan. Ihmisiä Gini ei onneksi kohtele ihan niin rajusti. Joskin meille tullessa kannattaa varautua estoitta kauhean huudon kanssa syliin juoksevaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä yltäpäältä risuissa ja männynkävyissä olevaan suloiseen karvapalloon. Vaikka Gini ottaakin parista muusta mölyapinasta mallia pihan vartioinnissa, se suhtautuu lähes kaikkiin vieraisiin avoimesti. Ei saa silti käsittää väärin, näen Ginissä mielettömästi potentiaalia! Niin minulla, kuin muilla koirillakin, tulee luultavasti olemaan ainakin lieviä haasteita Ginin kasvaessa, mutta ne on tehty ylitettäväksi! Kun tuon energisyyden, itsevarmuuden ja röyhkeyden saa suunnattua oikeaan tarkoitukseen ja löydän Ginin kanssa yhteisen sävelen, luultavasti vain taivas on rajana. Kuten jo aiemin arvelin, Ginin kanssa on täytynyt soveltaa ihan eri tavalla kuin muiden pentujen kanssa. Sen kanssa on alusta saakka pitänyt olla melko tiukat rajat ja koulutus on ollut totisempaa. Mutta se näyttää toimineen! Noin nuoreksi koiraksi ihailen Ginin motivaatiota työskennellä. Se ei ole kovin perso ruualle, leluille tai treenatessa pahemmin edes kehuille. Se treenaa treenamisen ilosta, ihan vain odottaen milloin pääsee tekemään lisää.