PINTAA SYVEMMÄLLÄ...

"Shelttejä, shelttejä, shelttejä... Tältä mun pääkoppa on näyttänyt sen jälkeen, kun Aran sain meän laumaan. Samantien iski uusi shelttikuume. No toinenhan pikkupaimen voisi helpottaa sitä? Eip, ei helpottanut. Ei kahta ilman kolmatta, niinhän se vanha sananlaskukin menee? Shelttien suhteen oon tavallistakin tarkempi, sillä mulla on selvä visio millaisia shelttejä haluaisin maailmalle saattaa. Aktiivisia, reippaita ja monipuolisia kavereita harrastuksiin sekä arkeen! Tällaisiin "monitoimi pentueisiin" en liian usein törmännyt ja siksi kolmannen puikkonokan hankkimisessa kesti näinkin kauan. Lumen kautta löysin Lontoosta with Wonder Mind nimisen shelttikennelin ja aloin seurata sen sivuja ensimmäisen pentueen varalta. Hetkeksi kerkesin jo vähän rauhoittaa etsintää, kun mitään suunnitelmia ei kuulunut ja eiköhän juuri silloin ollut ilmestynyt ilmoitus ekoista pirpanoista! Niin mun tuuria. Voi sitä epätoivon määrää, kun vieläpä hoksasin, että kaikki pennut oli varatu ihan pikana. Ajattelin silti yrittää kokeilla onneani ja kirjoitin Lumelle, ilmoittaen että vaikka tästä yhdistelmästä en pentua saisi, niin seuraavasta olisin kiinnostunut. Vaan kuinkas kävikään, Lumella oli yksi narttu vielä etsimässä kotia sijoituksessa, eikä minun tarvinut miettiä kahta kertaa kelpaisiko minulle sijoitusnarttu. Pentue oli juuri sellainen, mistä halusin meidän laumaan täydennystä. Emä oli paljon Aran kaltainen hieman herkempi ja miellyttämisenhaluinen näyttelyissä menestynyt pikkupaimen, isä taas huumorintajuinen herrasmies ja melkoinen jokapaikan höylä jolta löytyy menestystä useammastakin lajista. Pentuja Rilla tuskin Hallitun Kaaoksen nimen alle tulee pyöräyttämään sijoituksen vuoksi, mutta minulle on silti suuri ilo päästä seuraamaan näin mahtavan sheltinalun elämää ja kasvua kohti vanhempiensa kaltaiseksi mahtisheltiksi! "

Pippurinen Rilla kirppunen, pienen pieni sheltin alku suurella persoonalla. Se on niiin syötävän suloinen, niin viattoman ja herkän näköinen... Ja höpönlöpö se ole mitään nuista! Tai siis todellakin näyttää siltä, mutta luonne on ihan muuta. Totta kai sillä on sellaista pientä pennun arkuutta höystettynä uteliaisuudella kaikkea uutta kohtaan, mutta näen sen silti olevan varsin vahvaluonteinen ja rohkea noin pieneksi. Rilla ei ole mikään pieni reppana, vaan itseään puolustava ja isojen koirien tassuissa roikkuva hurja piraija. Pennun luonteistahan nyt on mahdotonta sanoa mitään lopullista, mutta enemmän tästä pirpanasta tulee mieleen sen hulvaton isä, kuin herttainen äiti. Rillaa on helppoa motivoida leikillä ja ruualla, se myös oppii nopeasti. Vielä sitä ei kovin paljon huvita minua miellyttää, mutta palkinnot ovat onneksi tarpeeksi motivoivia. Pentujen tavoin se tykkää leikkiä paljon, järsiä tavaroita ja häiriköidä muita. Se pärjää isompien pentujen kanssa oikein hyvin, päiväunet tulevat tosin vähän isompia useamman tarpeeseen. Kun tämä pieni kirppu nukahtaa syliin, on vaikea uskoa millainen hurjimus se oikein hereillä on. Lyhyessä ajassa Rilla on kiintynyt selkeästi uuteen laumaansa ja jopa minuun. Vieraat ihmiset otetaan vähän rauhallisemmin vastaan ja esitetään hetki kohteliasta, minkä jälkeen isketään sitten vieraan varpaisiin kiinni ja revitään sukatkin jaloista. Rilla ottaa jo hienosti kontaktia (ja vaatii huomiota kovaan ääneen kiljumalla) ja tuo piirre yhdistettynä aktiivisuuteen antaa toivoa siitä, että mulla on oikea kisatykki käsissäni!